18.2.2005

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Maalausliike Vilen & Syrjänen Oy (maalausliike) lausui kanteessaan, että Asunto Oy Pengerkatu 27:n yhtiökokous oli 16.10.2002 päättänyt putkiremontista ja siitä, että sen kustannukset 1 150 000 euroa katetaan perimällä osakkeenomistajilta rahoitusvastiketta kertasuorituksena 322,67 euroa tai 2,68 euroa kuukaudessa kutakin huoneiston neliömetriä kohden. Yhtiön huoneistojen kokonaispinta-ala oli 3 564 m ² . Tästä oli yhtiön 81 asuinhuoneiston pinta-ala yhteensä 2 874 m ² . Maalausliikkeen hallitsemien autotallin ja varaston yhteinen pinta-ala oli 690 m ² eli 19,36 prosenttia sanotusta kokonaispinta-alasta.

Remontti käsitti pääpiirteissään yhtiön rakennuksen kaikkien vesi- ja viemärijohtojen uusimisen, niihin liittyvien rakenteiden purkamisen ja uudelleen rakentamisen samoin kuin sähkötyöt tarpeellisilta osin. Asuinhuoneistot olivat pieniä, kooltaan 26 - 47 m ² , ja niissä uusittiin kylpyhuoneet lattiasta kattoon sekä keittiön vesijohdot. Asuinhuoneistojen putkiremontille oli tekninen tarve, koska putkisto oli aikansa elänyt, ja remonttiin saattoi olla myös esteettisiä ja käyttömukavuuteen liittyviä syitä. Työt ja kustannukset aiheutuivat suurimmaksi osaksi siitä osasta rakennusta, jossa asuinhuoneistot ovat, ja niiden asumismukavuus sekä arvo nousivat remontin seurauksena olennaisesti.

Autotallitilassa, joka toimi tuolla hetkellä liikehuoneistona, oli pieni keittiö vesipisteineen, toinen vesipiste ja viemäri, jotka maalausliike oli lisäksi uusinut 1975 ja 1980-luvulla. Tila sijaitsi lähes kokonaan kiinteistön sisäpihan alla ja sen vesijohdot ja viemärit muodostivat pääosin erillisen kokonaisuuden. Mitään teknistä, esteettistä tai käyttömukavuuteen liittyvää syytä niiden uusimiseen ei ollut.

Vastike määräytyi kaikista huoneistoista samalla perusteella. Pienimmästä asuinhuoneistosta maksettava vastike olisi 8 389,42 ja suurimmasta 15 156,49 euroa. Maalausliike joutuisi suorittamaan vastiketta 222 642,30 euroa, kun sen hallitsemaan tilaan kohdistuvien korjausten kustannukset olisivat noin 25 000 euroa. Ulkopuolinen kiinteistönvälittäjä oli arvioinut autotallin hallintaan oikeuttavien osakkeiden arvoksi 130 000 euroa. Maalausliike joutuisi maksamaan osuutenaan korjauskustannuksista enemmän kuin sanottujen osakkeiden käypä arvo oli.

Tämän vuoksi maalausliike vaati, että yhtiökokouksen päätös julistetaan pätemättömäksi asunto-osakeyhtiölain 46 §:n vastaisena tai että päätöstä muutetaan niin, että maalausliikkeen maksettava osuus alennetaan 161,34 euroon neliömetriltä eli yhteensä 111 324,60 euroon, ja että muiden osakkeenomistajien maksettavia osuuksia vastaavasti korotetaan.

Vastaus

Asunto-osakeyhtiö kiisti kanteen. Asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuun piiriin kuuluvien vesi- ja viemärijohtojen peruskorjaus kuului lain mukaan kustantaa vastikeperusteella. Se, että korjaus hyödyttäisi eri tavoin eri huoneistoja tai aiheuttaisi erisuuruisia kustannuksia eri huoneistoissa, oli osakkeenomistajan maksuvelvollisuuden kannalta merkityksetöntä.

Käräjäoikeuden tuomio 26.11.2003

Käräjäoikeus totesi, että muun muassa huoneiston arvosta henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa kuulustellun kantajayhtiön toimitusjohtajan ja todistajana kuulustellun kiinteistökonsultin kertomukset olivat luotettavat, vaikka käräjäoikeuden oli vaikea uskoa todistajan lausunnon lopputulosta, jonka mukaan kantajayhtiön pitäisi maksaa mahdolliselle ostajalle, jotta kauppa huoneistosta syntyisi.

Tarkasteltuaan asiassa sovellettavia säännöksiä, oikeuskirjallisuudessa lausuttua ja lain esitöitä käräjäoikeus totesi, että kysymys oli asunto-osakeyhtiön rakennuksen peruskorjauksesta, joka oli asunto-osakeyhtiölain 5 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettua, vastikemaksuin kustannettavaa rakennusten ylläpitoa ja hoitoa, ja että korjaustarve vuonna 1929 rakennetussa rakennuksessa oli riidaton. Rakennus muodosti yhden kokonaisuuden niin, että kaikki vesijohdot ja viemärit oli korjattava samalla kertaa.

Käräjäoikeuden mukaan piti paikkansa, että vesijohtojen ja viemäreiden korjauksen osakkaille tuottama hyöty ei jakaudu asuinhuoneistojen ja autotallihuoneiston omistajien kesken tasan. Asuinhuoneistojen asumistaso paranee ja osakkaalla on asuntoa myytäessä mahdollisuus saada siitä parempi hinta kuin jos vesijohtoja ja viemäreitä sekä kylpyhuonetta ei olisi korjattu. Korjaus parantaa jonkin verran myös maalausliikkeen omistaman huoneiston myyntimahdollisuuksia, koska asunto-osakeyhtiössä ei ole useaan kymmeneen vuoteen odotettavissa kallista vesi- ja viemärijohtojen uusimista. Hyöty on kuitenkin todennäköisesti pienempi kuin asuinhuoneiston omistajalla.

Kuten hallituksen esityksessä oli sanottu, "eivät osakkeenomistajien suorittamat maksut ja kullekin tuleva hyöty voi yleensä koskaan olla täysin toisiaan vastaavat". Täysin tasaiseen vastike-hyöty -ajatteluun ei ollut lakia säädettäessäkään voitu pyrkiä.

Asunto-osakeyhtiön rakennus oli perustuksia myöten yksi kokonaisuus. Sen vesijohdot ja viemärit oli korjattava samalla kertaa, etenkin, kun maalausliikkeen omistama huoneisto oli alimpana talossa kyseisellä puolella rakennusta. Oli myös huomattava, että maalausliikkeen omistaman huoneiston korjaus ei ollut aivan vähäpätöinen. Viemärikaivantoa oli ollut auki useita kymmeniä metrejä. Vesipisteiden määrä oli jäänyt epäselväksi ja se näyttäisi olevan hyvinkin 10 paikkeilla tai enemmän.

Arvioidessaan, oliko yhdenvertaisuusperiaatetta loukattu niin, että yhtiökokouksen päätös pitäisi kumota, käräjäoikeus totesi, että asunto-osakeyhtiölain 46 §:n tarkoituksena on pääasiassa suojata yksittäisiä osakkeenomistajia tai osakkeenomistajavähemmistöä enemmistövallan väärinkäytöksiä vastaan.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa ei ollut selvästikään kysymys enemmistövallan väärinkäytöksestä. Yhtiökokouksessa oli tehty asunto-osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukainen päätös ja vastike oli määrätty oikean vastikeperusteen mukaan. Lainsäätäjän tarkoittama väärinkäytöstunnusmerkki puuttui.

Johtopäätöksenään käräjäoikeus lausui jääneen näyttämättä, että yhtiökokouksen päätös olisi omansa tuottamaan asunto-osakeyhtiön asuinhuoneistojen omistajille epäoikeutettua etua maalausliikkeen kustannuksella.

Toissijaisen vaatimuksen osalta käräjäoikeus totesi, että vastikeperusteesta poikkeaminen kanteessa vaadituin tavoin merkitsisi, että asuinhuoneistojen osakkeenomistajien maksuvelvollisuus olisi neliömetriä kohden 200 euroa enemmän kuin kantajan. Tällainen päätös olisi selvästi omiaan tuottamaan maalausliikkeelle epäoikeutettua etua muiden osakkeenomistajien kustannuksella.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Henrikki Mikkola.

Helsingin hovioikeuden päätös 1.4.2004

Maalausliike valitti hovioikeuteen toistaen kanteensa perusteineen.

Hovioikeus lausui olevan selvää, että valituksen enempään tutkimiseen ei ollut perusteita. Asiassa ei ollut toimitettava pääkäsittelyä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n nojalla. Käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ollut virheellinen eikä maalausliikkeen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista. Tämän vuoksi hovioikeus päätti oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla, ettei valitusta oteta enempään tutkintaan, ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Esko Lähdevuori ja Petri Leskinen.

Maalausliikkeelle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan se vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja kanne hyväksytään.

Asunto-osakeyhtiö vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Perustelut

1. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko hovioikeus voinut seulontamenettelyssä jättää ottamatta maalausliikkeen valituksen enempään tutkintaan.

2. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan hovioikeus voi seulontamenettelyssä päättää, että valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että:
1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä;
2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä
3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.

3. Maalausliikkeen kanteessa on kysymys siitä, onko yhtiökokouksen päätös, jonka mukaan putkikorjaus kustannetaan huoneistojen pinta-alan mukaan määräytyvällä vastikeperusteella, omansa tuottamaan epäoikeutettua etua asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajille autotallin ja varastotilan hallintaan oikeuttavat osakkeet omistavan maalausliikkeen kustannuksella. Kanteen mukaan työt, kustannukset ja hyöty kohdistuvat valtaosaltaan siihen osaan rakennusta, jossa yhtiön 81 asuinhuoneistoa ovat, mutta maalausliike joutuisi maksamaan osuutenaan enemmän kuin osakkeittensa arvon.

4. Asunto-osakeyhtiölain 46 §:n yleislausekkeen mukaan yhtiökokouksessa ei saa tehdä päätöstä, joka on omansa tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.

5. Lain sanamuoto ei aseta estettä sille, että yhtiöjärjestyksen mukaistakin päätöstä pidettäisiin sanotun yleislausekkeen vastaisena. Lain esitöiden mukaan säännöksen tarkoituksena on pääasiassa suojata yksittäisiä osakkeenomistajia tai osakkeenomistajavähemmistöä enemmistövallan väärinkäytöksiä vastaan. Kuten lain esitöissä edelleen on lausuttu, säännös saattaisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa yhtiöjärjestyksen mukainen maksuvelvollisuus ja osakkeenomistajan saama hyöty ovat huomattavassa epäsuhteessa keskenään (ks. HE 216/1990 vp s. 43 ja KKO 1998:20).

6. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan yleislausekkeen soveltaminen edellytti, että kysymyksessä oli enemmistövallan väärinkäyttö. Käräjäoikeus lausui, että yhtiökokouksessa tehty päätös oli yhtiöjärjestyksen mukainen ja että sanottu edellytys puuttui. Tämän perusteella käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että yhtiökokouksen päätös olisi omansa tuottamaan asunto-osakeyhtiön asuinhuoneistojen omistajille epäoikeutettua etua maalausliikkeen kustannuksella. Käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmene sen kannanottoa kappaleessa 3 mainittujen seikkojen merkitykseen.

7. Korkein oikeus toteaa asiassa olleen riidatonta, että putkistojen uusiminen on ollut välttämätöntä ja että kyse on ollut vastikkeella katettavista kustannuksista. Edelleen on ollut riidatonta, että maalausliikkeen huoneiston osuus kustannuksista on ollut noin 25 000 euroa ja siltä yhtiöjärjestyksen mukaan perittävä rahoitusvastike 222 642 euroa.

8. Asiassa on ollut ratkaistavana harkintakysymys siitä, onko yhtiöjärjestyksen mukainen yhtiökokouksen päätös ollut mainitun 46 §:n säännöksen vastainen.

9. Maalausliike on valituksessaan hovioikeudelle vedonnut edelleen niihin seikkoihin, joiden perusteella se oli katsonut moitteenalaisen yhtiökokouksen päätöksen olevan omansa johtamaan säännöksen tarkoittamaan lopputulokseen. Valituksen mukaan maalausliikkeen suoritettava rahoitusvastike on lähes 10-kertainen suhteessa kustannuksiin, jotka aiheutuvat autotallitilaan kohdistuvista korjaustöistä. Maalausliikkeen maksuosuus ylitti valituksen mukaan autotalliosakkeiden käyvän arvon.

10. Kysymys siitä, milloin yhtiöjärjestyksen mukainen yhtiökokouksen päätös merkitsee enemmistövallan väärinkäyttöä, ei ole ongelmaton. Kuten kanteessa on lausuttu, asunto-osakeyhtiön päätös on merkinnyt autotalli- ja varastotilojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden arvoon nähden huomattavaa maksuvelvollisuutta, joka näyttää pääosin koituvan asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajien hyväksi. Tähän nähden ja ottaen huomioon, mitä edellä on todettu käräjäoikeuden tuomion perusteluista, asiassa ei ole voinut olla oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvää, että käräjäoikeuden ratkaisu ei ole virheellinen ja ettei maalausliikkeen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.

11. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että valituksen käsittelyä ei ole voitu hovioikeudessa lopettaa seulontamenettelyssä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Lauri Lehtimaja, Mikael Krogerus ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Iiro Liukkonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas : Kysymys on seulonnan edellytyksistä asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksessa tehdyn päätöksen moittimista koskevassa asiassa.

Kannetta on käräjäoikeudessa ajettu ensisijaisesti asunto-osakeyhtiölain 46 §:n nojalla. Kysymys on yhtiöoikeudellisesta yleislausekkeesta, jolla pyritään muun muassa estämään enemmistövallan väärinkäyttö. Säännös antaa tuomioistuimelle laajan harkintavallan. Mutta se myös velvoittaa asian perinpohjaiseen tutkimiseen. Ei riitä, että yhtiökokouksen päätös todetaan muodollisesti lailliseksi ja yhtiöjärjestyksen mukaiseksi. Kannanottoa ja kokonaisarviointia tarvitaan myös siihen, onko kysymys säännöksessä tarkoitetusta yhtiöoikeuden väärinkäyttämisestä.

Käräjäoikeus on hylännyt maalausliikkeen kanteen. Perustelujen mukaan yhtiökokouksen päätös on ollut yhtiöjärjestyksen ja osakkaiden yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen. Enemmistövallan väärinkäytöstä ei ole ollut kysymys.

Kun perusasetelma jutussa on se, että maalausliikkeelle on asetettu sen omistamien autotalli- ja varastotilojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden perusteella osakkeiden käyvän arvon ylittävä maksuvelvollisuus, joka pääosin koituu asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajien hyväksi, käräjäoikeuden tarkastelutapaa ja johtopäätöstä ei voida pitää sillä tavoin riidattomana, että valitus olisi voitu seuloa.

Seulonnan tarkoituksena on yksinkertaistaa turhien ja toivottomien valitusten käsittelyä ja ohjata siten hovioikeuden voimavarat vaativien oikeudellisten kysymysten ratkaisemiseen. Valitus, jossa on kysymys yhtiöoikeudellisen yleislausekkeen soveltamisesta edellä selostetussa asetelmassa, kuuluu epäilemättä siihen tehtäväkenttään, jonka osalta hovioikeudelta odotetaan täyttä työpanosta. Hovioikeuden päätös on ollut seulontajärjestelmää koskevien perusperiaatteiden vastainen.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.